Olen saanut elää todeksi kaksi äkkiseltään katsoen erilaista työuraa. Ensimmäiset reippaat parikymmentä vuotta sain työskennellä liike-elämässä ja toiset lähes parikymmentä vuotta sairaalateologina yliopistosairaalassa. Todellisuudessa ero näiden kahden maailman välillä ei ollutkaan niin suuri. Yhdistävä tekijä on ihmiset, heidän elämänsä, tarpeensa ja toiveensa. Koulutukseltani olen teologian maisteri.
Liike-elämässä sain työskennellä tunnettujen ja luotettavien tuotemerkkien parissa. Työtehtäviin mahtui myyntityötä, koulutustyötä, esimiestyötä ja yrittäjyyttäkin. Kaikki päivät eivät olleet auvoisia ja seesteisiä, mutta hyviä ne olivat, elämästä oppimisen näkökulmasta.
Teologina ja sairaalapappina työskentelin Turun yliopistosairaalassa. Siellä vastuualueena omassa työssäni olivat syöpä- ja keuhkotautien yksiköt. Tutuksi tulivat niin ikään aikuisten teho-osasto ja sydäntaudit. Tämän työn ohella toimin kuusi vuotta saattohoitokodilla. Olen myös kiitollinen vuosista, jolloin sain olla tukemassa ALS-potilaita, heidän perheitään ja heitä hoitavien hoitotiimien henkilökuntaa vähän laajemmalla alueella matkustaen.
Intohimoni on palliatiivisen ja saattohoidon maailma. Sen äärelle sain kulkea pitkän ja kovasti opettavaisen koulutuspolun, teoriassa ja vallankin käytännössä. Psykososiaalisessa tuessa työskentelemisen lisäksi hienoimpia hetkiä olen saanut viettää palliatiivisten yksiköiden työnohjaajana ja kouluttajana niin alan lääkäreille kuin myös hoitohenkilökunnalle ympäri Suomea. Minun ruutuni on ollut jakaa palliatiivisen hoidon ja psykososiaalisen tuen ilosanomaa sen kaikissa muodoissa. Tällä hetkellä toimin työnohjaajana ja kouluttajana. Lue lisää työnohjaus- ja koulutuslinkeistä.
Parasta työskentelemisessä tässä vaiheessa elämää, on jakamisen ilo. Jos jokin omassa kokemusmaailmassa voi hyödyttää toista ihmistä hänen työssään tai koko elämässään, sen haluan jakaa ja antaa toisten käyttöön.
Vaimoani ja minua on siunattu viidellä kovin eri ikäisellä lapsenlapsella, kuten kuvasta näkyy. Kaikki poikia ja herrasmiehiä. Kyllä he varmasti ammentavat jotain minun kokemuksistani, mutta itse olen huomannut oppivani uusia asioita repun täydeltä lähes jokaisen kohtaamisen aikana. Upeaa oppia uutta.
